Kissa- vai koiravideoita…
Kesän valoisat hetket antoivat tervetulleen mahdollisuuden kuvata Heidi Helénin Antik Helénillä videoita, joissa luonnonvalo tuottaa tasaisen raikasta valoa koko liikkeeseen. Joskus tämä ns vallitseva valo vallitsi hiukan liikaakin suunnista, joita kännykkävideoilla ja omalla tuotantomenetelmällämme emme voineet hallita.
Kun se aurinko paistaa ikkunasta sisään täydeltä terältä, sen voittanutta ei löydy. Tällöin tilan ennakkokatselu ja kuvausajan pohdinta ovat ainoita apuja. Valokuvaajana tähän on hyvin harjaantunut, onhan siitä vuosien kokemus. Kameran oma salama ei kirkkaana päivänä ikinä voita aurinkoa. Mitä nyt hiukka tasoittaa, jos sen osaa oikein tehdä.
Videon hallintaan löytyy keinoja
Toinen hauska huomio (jota en tahdo muistaa), on se että kännykän ns linssi kannattaa pyyhkiä ellei halua siihen sinänsä mielenkiintoista hämyä ja pehmennystä. Kun siihen kiinnittelee oma-aloitteista kimbaalia, alkaa tuskastuminen siirtyä joka paikkaan eritasoisina sormenjälkinä. Tämä projektimme oli kuitenkin ryppyotsattoman hyväntuulista ja sen oli tarkoitus olla hyväntuulista jo tekemisvaiheissa. Jos nyt tulee riittävän monta kertaa riittävän sumeata, oppi alkaa mennä perille.
Yhdessä laatimassamme käsikirjoituslistassa oli Heidin työtä monella tavalla valaisevia lähestymistapoja. Yhtäkkiä muistin, että freijaus-yhteistyökumppanillani Olga Tervosella on touhukas koira nimeltä Tytti. Ajattelin, että Tytin seikkailuista antikkiliikkeessä saataisiin hauska video.
Tausta ja valo hallitsevat
Kävimme läpi paikat, joihin Tytti ja Olga maisemoituisivat tyylikkäästi samalle korkeudelle ja tausta olisi myös toiminnallinen ja mielenkiintoinen. Käsikirjoitukset näissä yrityskuvaustarinoissa kasvoivat kuin itsestään, mitä ei voi omasta puolestani sanoa muusta kuvallisesta tai kirjallisesta tekemisestä. Video on elävä tarina, jonka ei tarvitse olla klassista ja Cannesissa palkittavaa tarinaa. (Sille osastolle Kokkolassa on oma palkittu tiiminsä 😉 ). Videon pitää alittaa minuutin action-aika ja katsoja voi palata yllätyskohtiin yhä uudestaan ja uudestaan.
Kuvasimme liikkeessä pari tuntia ja stoori lähti kasvamaan pienestä tulkintavirheestä. Olga kehoitti Tyttiä löytämään liikkeestä sen logoa symboloiva hahmon eikä tehtävä heti onnistunut. Tarvittiin monenlaista trial and erroria, hakemista, vinkkejä ja sitä mukavampia hartaasti opiskeltuja koiramaisia temppuja.
Tyylilaji yllätti kuvaajan
Ensimmäisten videoharjoitusteni tapaan koin, että käsialakseni kehittyi huumori ja se sai kaiken tekemisen tuntumaan inspiroivalta. Siihen ei tunkeutunut still-kuvaukseen kuuluvia no-can-do-elementtejä.
Videohan rakennetaan palasista, joiden ei tarvitse olla täydellisiä. Leikkausvaiheessa korostetaan tärkeätä tai hauskaa ja vähemmän tärkeä osuus minimoidaan. Näiden tasapaino tuo loppukäsittelyyn uskomattoman paljon mahdollisuuksia. Stooriin saa erilaisia variaatioita itse kokee käsittämättömiä ahaa-elämyksiä ja innostavuutta tekemiseen.
Päätin jakaa kuvaussessiomme kolmeen jaksoon. Saimme sen verran hykerryttäviä kohokohtia ettei niitä kannattanut leikatessa pirstoa palasiksi.
Ensimmäisessä osassa Olga ja Tytti vierailevat antiikkiliikkeessä aivan ensimmäistaä kertaa, mutta Tytti hiukka turhautuu, kun logoa ei ole löytyäkseen.
PS, miksiköhän valitsimme koiravideon kissavideon sijaan, vaikka jälkimmäisen kerrotaan nostavan sivujen näkyvyyttä merkittävästi.