Kun luomme mallille rennon asennon, se alkaa vaikuttaa ilmeeseen mielenkiintoisilla tavoilla. Samoin mustavalkoisuus ja värikuva voivat kertoa tarinaa hiukka eri näkökulmasta.
Valokuvaaja valmentajana
Viimeisimmän asiakkaani Dineshin edustuskuvista tuli niin upeita, että halusin käyttää ja näyttää juuri niitä seuraavassa postauksessani.
Olen itse kehittänyt käyttämiäni työtapoja ja niihin liittyviä toimintoja ja harjoitteita ja nämä vaativat avaamista, että niiden hyöty pystytään ottamaan käyttöön.
Time is money
Yksi tärkeimmistä työkaluistani on häiriötön aika, jolla varmistetaan se,
että kukaan ei keskeytä sessiotamme ja saamme johtaa kaikki ideat maaliin. Dineshin kanssa tämä onnistuikin mainiosti, Huomasin, että parhaisiin
asioihin mennään nyt kunnon analysoinnilla, mikä minusta on tavattoman mielenkiintoista. Tapani on, erilaisten peruskokeiluitten kautta, miettiä mikä
ajatuksestani ei vielä kanna. Se mikä tekee tästä mielenkiintoista, on se että vasta jokin erityinen ilme tulee merkkinä siitä, että nyt olemme iskemässä kultasuoneen.
Asento rakentaa ilmeen
Muutaman pohdinnan jälkeen nappasin käyttöön meidän ns apple boxes -kaluston ja lähdin hakemaan mallille rennon rentoa hengailuasentoa, joka usein on ihan käytössä ihmisten arkiasennoissa, mutta sen olemassaoloa ei käytännössä koskaan tunnisteta.
Sieltähän se onnistuminen kuitenkin käynnistyi ja tunnistin sen muutamassa sekunnissa. Vaikka tässä ajatuksessa missasin upeat hartia-asennot, tämä toisen jalan heitto toisen taakse, vapautti (mielestäni) mallia ja näin innostuksekseni mielettömän rennon, persoonallisen ja tähän CV-teemaan istuvan ilmeen. Mehän korostimme rentoutta, läsnäoloa, lähestyttävyyttä, yhteistyökykyisyyttä jne, joilla saamme mukavan tilan syntymään kaikenlaiselle onnistuneelle kommunikaatiolle. Tällainen erityinen ilme kannattaa poimia kameraan kaikinlaisin variaatioin. Usein ne paljastavat vielä jotakin yhtälailla tai vielä enemmän kiinnostavaa kuvien moottoriksi.
Yksityiskohtien voima kantaa
Luonnollisesti näissä vaiheissa vielä haetaan sekä avoimempaa katsetta että rennompaa hymyä. Nehän eivät ehtisi paikalle vartin kuvaukseen vaan kuvien katselu ja kokonaisuuden havainnollistaminen kertovat niistä enemmän myös mallille. Jos itse olen varttia aikaisemmin huomannut erityisen hymyn saapuneen, en osaa varioida sitä ennen kuin olen nähnyt ja pohtinut, mikä on aivan käsittämättömän mielenkiintoista.
Pidemmässä sessiossa ehdimme nähdä monia asioita ihmisten persoonasta ja valjastaa niitä käyttöön kuvattavan tarpeitten toteuttamiseksi. Jokainen on oma persoonansa, joten mitään ei voi liimata toiseen.
Saatan useinkin kertoa tarinaa vaalikuvauksesta, josta minulle jäi evääksi kiva asento ja ilme, jossa asiakkaan itsensä harvinaisessa ilmeessä luotiin intensiivinen katse kuvan katsojaan. Sitä on hauska muistella ja pidän sen kertomisesta (esimerkkinä) mutta en usko sitä kenellekään tartuttaneeni. Itse varmaan pikkuisen pidän sen käyttämisestä, mutta en ole varmaan onnistunut sillä ketään manipuloimaan 😉 mikä varmaan johtuu liian suoraviivaisesta luonteestani…
Back to Dinesh! Kuvavalintojen loppusuoralle nousivat tietysti nämä äskenmainitut viimeiset. Kaikkien kuvien käsittelyssä huomasimme myös, että alkuhetkien kautta saimme tallennettua kuvia myös toiseen nenänsuuntaan. Tämä kertoo henkilöstä hiukan erilaista mutta yhtälailla aitoa tarinaa ja luo mukavaa variaatiota kuviin. Variaatiota saadaan myös erilaisilla rajauksilla ja mustavalkoversioitten käytöllä.
Parin tunnin sessio saa ihmetyksen lisäksi mallit usein uupumaan, mutta kun ollaan näin lähellä hienoa maalia, ykkönen on aina voitto. Tämän vertauskuvan erityispiirre on se, että en koskaan tiedä missä lajissa tulemme maaliin.
Itselleni tunne saattaa olla vieläkin voimakkaampi. Valitsemani työtapa luo itselle pelottomuutta, jossa ei saa ruveta epäröimään vaan on täysillä keskityttävä asiakkaan kannustamiseen aitojen ilmeitten tuottamisessa.
Hyvä me!