Muotokuvan retusoinnissa tärkein  kuvankäsittelyn kohde on iho. Kaikkialla missä iho värillisessä muotokuvassa pilkahtaa. Hyvin käsitellyssä kuvassa näyttää siltä kuin malli olisi juuri ollut lomalla. Hän on levänneen näköinen.

Kuvankäsittelyn moninaiset tehtävät

Kuvankäsittelyyn kuuluu monenmoisia eri asioita ja tehtäviä. Useimmissa niistä kompensoidaan sitä, että kameran tai valojen asetus/asettelu ei ole ollut ihanteellinen. Monet asiat korjaantuvat kuvaa vaalentamalla tai tummentamalla. Näitä säätöjä tehdään joko koko kuva-alueelle tai vain alueille, jotka ovat poikkeuksellisen tummia tai vaaleita.

Vaalean yläosan valkoisuuden hallinta vaatii kuvankäsittelytyötä. Mallin kasvot olivat ruusunpunaiset, joten en lähtenyt lisäämään sinne lämmittävää keltaista.

Tumma-asuisen mallin asuun voi olla hyvä tehdä vaalennusta, jotta asun yksityiskohdat avautuvat kuvan katsojalle. Vaalea-asuisen henkilön asu on saattanut jostakin kohti “palaa puhki” tai saanut itseensä sävyä, joka poikkeaa halutusta. Nämäkin ongelmat korjautuvat kuvakäsittelyssä.

Asun väri vaikuttaa ihon väriin. Sininen usein tekee kasvot automaattisesti kauniimman ja lämpimämmän värisiksi tekemäällä muusta keltaisempaa. Airin kasvoista halusin lämpimän punaiset. Tässä kaulaa oli tummennettava, että kasvot olisivat kuvan vaalein kohta.

Digissä punaisuus korostuu

Digiaikana ihosta tulee välillä ongelmia. Digikamerat käytännössä korostavat ihon allakin olevaa punaisuutta, mikä ei ole kenellekään eduksi. Käytännössä aina on tutkittava kasvojen ja decoltén sävy ja mahdollisuuksien mukaan tehdä ihosta sävyltään samanhenkistä, mikä helpottaa kuvan katsomista.

Meikkaamattomat kasvot, kaula ja decolté ovat lähes aina eri väriset. Kaula on sävyltään luonnollisesti kasvoja vaaleampi ja tämä pätee myös alueeseen, joka paljastuu käytetyn topin alta. Loppukesästä törmätään usein rusketusrajoihin, joita on myös kevennettävä.Tasaisesti ruskettuneessa ihossakin on pieni haaste. Jos kuva jätetään liian tummaksi, kuvaa on vaikeata katsoa, jos liian vaaleaksi, asiakas voi pettyä kun rusketuksesta ei näy jälkeäkään.

Heidin iho oli tasaisesti rusketunut

Kohti edustavinta sävyä

Kuvankäsittelijä mittailee pipetin avulla eri alueitten ihonvärin koostumusta ja lähentää niiden sävyjä kohti ihanteellista “punaista”. Jokaisella valokuvaajalla on siitä oma käsityksensä. Minä suosin lämpimänpunaista eli pyrin lopputuloksella siihen. Lumikki-tyyppisen ihon omaava taas pidetään omassa kuulaassa ja hiukan kylmässä kategoriassaan.

Tiinalla on vaalea lumikkimainen iho, johon luuluu kevyt viileys

Joillakin kasvoilla viivähtää vihreää, joka ei ole eduksi kenellekään. Jollakin on ongelmia aknen kanssa, mikä on periaatteessa väliaikainen ongelma, maksaläiskien tapaan. Näihin kaikkiin auttaa huolellinen kuvankäsittely niillä alueilla, joita ongelmat juuri sillä hetkellä vaivaavat.

Hampaiden retusointi on helppoa

99%:lla malleista on kuvassa hiukan kellertävät hampaat. Käsittelyssä keltaisuus neutraloidaan ja hampaisiin tuodaan niin paljon vaalennusta, ettei lopputulos ole “amerikanvalkoinen”. Hiukan epätasaisista hampaista saadaan tasaisemmat vaalentamalla varjostuneita hampaita. Puuttuvia hampaita voidaan myös yksinkertaisella tavalla täyttää riviin, jos se mallia häiritsee.

Case Tiikerit

Tiikereitten kapteeni Antti Leppälä lupasi uhrautua malliksi olemalla puoleksi käsitelty ja puoleksi alkuperäinen. Kuvaus oli tehty käytännössä valkoiselle taustalle mutta sekin piti vaalentaan ns “puhkivalkoiseksi”.

Kasvojen ja kaulan erivärisyys näkyy kuvassa helposti. Urheilusuoritusten jälkeen kasvoille nousee vielä normaaliakin kylmempi puna. Karkoitin kylmän punan lisäämällä punaisiin riittävän paljon keltaista – vain kasvojen alueelle.

Posken kiilto piti myös poistaa. Kevensin hiukka silmänalusia vähetämällä varjostumia, kuten aina. Vasemman puolen hampaista on poistettu keltaisuus.Ihon sävyjen harmonisoinnilla ja aikuisten ihmisten silmäpussien keventämisellä ja kiiltojen poistolla on dramaattinen merkitys kuvan laadulle.

Kasvojen oikean valoisuuden säätäminen kohdistaa kuvan katsojan kasvoihin, jotka ovat kuvan tärkein alue. Kuten sanottu, käsiteltyä kuvaa on helpompi katsoa. Livenä ongelmat eivät häiritse, mutta kuvassa kiinnitämme huomion kaikkiin mahdollisiin yksityiskohtiin.

Muotokuvaajan kuvankäsittelystä on kirjoitettu runsaasti kirjoja, blogeja, artikkeleita ynnä muuta. Loppujenlopuksi jokaisella kuvaajalla on oma vakiintunut työtapansa. Kuvankäsittelyn tyyli valitaan asiakkaan kanssa yhteistyönä. Voimme pyrkiä kohti täydellistä filmitähtikuvaa tai vaihtoehtoisesti tehdä vain pieniä kevennyksiä.

Jos pidät tietoja hyödyllisinä, olisin iloinen, jaat tämän somekanavissa, kiitos!