Kohtaamisia puoluepolitiikan ja freijauksen välimaastossa

 

Free-valokuvaajan ja -toimittajan elämään tupsahtelee mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ovat tekemisissä erityyppisten jännittävien  asioitten kanssa. Siksi oma elämä saa lisäsävyjä ja eväitä, joita henkilökohtaiset rutiinit eivät tuo eteen. Yksi hauskoista ja unohtumattomista asiakastapahtumista oli Asta Silvanneen (ihan totta: luulen, että länsirannikolla taivuttaisimme sukunimen toisin, sanoo Anne), alueemme ensimmäisen ja ainoan feministisen puolueen kansanedustajakandidaatin,  vaalikuvan kuvaaminen. Astasta tuli omasta ansiostaan maailman ensimmäinen freijattu!

Yllämainituista syistäi blogini tulee käsittelemään myös näitä arvokkaita kohtaamisia, joihin johdatetaan faktalaatikolla ja suuremmalla tai pienemmällä määrällä kuvia. Jälkimmäisillä ei ole välttämättä yhtään mitään tekemistä itse asian kanssa. Ja sehän niin ihana vapaus onkin!

Tähän juttuun ei ollut vaalikuvan lisäksi muita kuvia, joten pyysin Astan Olgan freijattavaksi Hairclub FreijaMe:hen

Faktalaatikko

• Nimi:Asta Silvanne
• Ikä: 42
• Perhe: puoliso ja kaksi alakouluikäistä lasta
• Ammatti: insinööri
• Maailmankatsomus: avara
• Terveiset: Kokkolalle

 

Tämä tapahtui yhtenä helmikuisena perjantaina, vaalivuonna 2019. Perjantaipäivillä on joskus kaoottinen ominaisuus. Kaikkea yllättävää ja erilaista alkaa yhtäkkiä tapahtua ja tilanne kiihtyy iltaa kohti omiin sfrääreihinsä. Ja sitten soitti Asta.

Olin jo hieronut käsiäni yhteen tyytyväisenä siitä, että kaikkien mahdollisten vaalikuvattavien kuvat olivat jo paketissa, mutta eiköhän vielä siltä sektorilta ollut kuoriutumassa. Feministisellekin puolueelle oli saatu ehdokas.

Alueen ensimmänen Femistisen puolueen ehdokas

–  Koska kaikista muista vaalipiireistä oli jo löytynyt ehdokas, päätin lähteä edustamaan meidän aluettamme (Vaasan vaalipiiri), Asta muistelee.

Kello oli tässä vaiheessa suunnitelmaa jo lähestymässä myöhäistä perjantai-iltapäivää ja jokunen asia oli vielä kesken. Asta oli perheineen lähdössä matkalle pohjoiseen, joten kuvaus olisi hyvä suorittaa sen päivän kuluessa.

Tässä vaiheessa alkoi Annen katastrofientorjuta-aivolohko käynnistyä. Yritys- ja vaalikuvauksissa on usein äärimmäisen tarkka ohjeistus, jota on yksinkertaisesti noudatettava. Se koskeen mallin asentoa, taustaa, rajausta, valojen suuntaa ja tyyliä. Ennen kuvausta on selvitettävä ja sisäistettävä nuo säännöt. Muutoin katastrofi ja jopa iltalehtien palstoille päätyvä repostelu ei ole vältettävissä. Tässä vaiheessa tausta olisi vaikuttanut olevan vaaleanpunainen.

Riskintorjuntaosasto ilmoitti minulle, että kyseeseen saattaa tulla asiakkaan irrotus (syväys) taustasta, jotta hänet voitaisiin siirtää halutunlaiselle taustalle myöhemmin. Siksi minä, Kokkolan ainoana hiuspoliisina, ilmoitin että toivoin Astan saapuvan studiolle sileässä kampauksessa. Näin hänen irrottamisensa olisi nopeata ja helppoa.

Vain valkoinen on valkoinen

No, malli tupsahti studiolle joskus kuuden jälkeen ja olin hyvin huojentunut siitä, että sileä kampaus oli juuri mallille ominta siihen aikaan. Kävimme läpi ohjeistuksia ja olemassaolevia kuvia. Huomasin, että mallin asennoksi oli päätetty kohtisuora passikuvan omainen asento.

Vaaleanpunaisuus huoletti, koska jokainen studiokuvausta tehnyt tietää, että vaaleanpunaisen sävy ja tummuus riippuu ihan muusta, kuin varsinaisen taustakartongin väristä. Vaikka taustakartonki olisi kaikilla aivan samasta pakasta poimittua.

Päätin siis kuvata mallin tasaharmaalla taustakartongilla, jonka ajattelin sittemmin värjääväni jälkikäteen halutun kaltaiseksi.

 

Vaalikuvan ilmeen viesti äänestäjia kohtaan on hyvin tärkeä. Vakava vai hymyilevä, kuinka paljon tai miten näytämme kuvassa omaa persoonaa ja miten se voidaan tulkita?

Malli itse oli ja on piirteiltään symmetrinen ja kauniisti ja helposti hymyilevä, joten itse kuvaushetkessä ei ollut haastetta. Kohtisuoruus ja silmiin asti ulottuva hymy sopi hänelle erinomaisesti.

 

Pääsin valitsemaan sopivinta ruutua kuvauksen jälkeen ja jäin odottelemaan taustaväriohjeita. Olin jo jonkinmoisen vaaleanpunaisuuden kuvaan taikonut, kun väriajatus oli muuttunut beigeksi. Nuori puolue punnitsi muutaman päivän näitä kahta väriä edestakaisin ja päätyi siltikin vaaleanpunaiseen.

Siinä vaiheessa tajusin, että asia ratkeaa helpoimmin sillä, että poimin ja riisun Etelä-Suomessa otetuista valmiista mallikuvista taustan ja venyttelen sen Astan taakse, jolloin sävy ja väri säilyy identtisenä. Voilá, ongelma ratkaistu ja kuva ehti vaalikoneisiin ja muihin vaalimateriaaleihin!

Kuva ja numero tärkeintä

– Moni minun ikäiseni katsoo ja tekee ainoastaan vaalikoneita, joiden perusteella valitsevat ehdokkaansa. Ehdokkaiden tapaamiset toreilla ja torin laidoilla olevat kuvakollaasit ehdokkaista ovat mennyttä maailmaa. Äänestäjillä ei ole aikaa, eikä kiinnostusta juosta ehdokkaan perässä, vaan he tekevät ratkaisunsa äänestysnumerosta kotona, heille parhaiten sopivana hetkenä, netin ääressä. Kuva on varmasti aina osa äänestyspäätöstä, puolueen ja arvojen sekä mielipiteiden rinnalla. Henkilökohtaista kontaktia jokaiseen äänestäjään ei saa, eikä ole tarvekkaan saada. Jos kuvan vaikutelma ei ole miellyttävä, äänestyspäätöstä ei tehdä, Asta korostaa.

– Saamani äänimäärä 132 ääntä oli ennestään tuntemattomalle ensikertalaiselle, jolla ei ollut sukua tai tuttavia äänestämässä – oikein hyvä potti. Tiedän, että kaikki ääneni tulivat aidosti feministiselle puolueelle ja profiililleni. Tärkeimmät asiat kampanjoinnissani olivat kuva ja numero, niillähän sitä mennään kampanjan loppuun saakka.

 

Väliaika, vuosi 2020

Vuodenvaihteen jälkeen huomasin Facebookista, että Asta perheineen palaa edelliseen kotikaupunkiinsa Jyväskylään ja sai vielä ostettua sen kodin takaisin, josta muuttivat Kokkolaan. Ajattelin, että olisi hyvä hetki koostaa Kokkolan-ajasta hiukka ajatuksia blogiini. Harmittikin, kun Kokkola menettää mainion ja persoonallisen henkilön, joka ei kätke mielipiteitään vakan alle edes ympäristöpaineitten takia.

Silvanneet olivat asuneet Kokkolassa muutaman vuoden, jolloin viimeisetkin naapurit olivat jo ryhtyneet heitä tervehtimään.

– Muutimme Kokkolaan mielenkiintoisen työni perässä, jollaista en olisi saanut sillä hetkellä Keski-Suomesta, jossa työttömyysluvut ovat paljon korkemmat kuin rannikkoseudulla. Miehellenikin tarjoutui onneksi Kokkolassa tilaisuus jatkaa opintojaan ja hän löysi myös nopeasti töitä hoitajana.

Kulttuurierot suuria

Kokkolassa ystäviä tuli nopeimmin lasten ja työn kautta. Mitään aiempaa sidettä rannikkoalueelle ei ollut.- Kulttuurierot idän ja lännen välillä ovat melko jyrkkiä. Länsisuomalaiset viihtyvät oman piirinsä keskuudessa, joka muodostuu pitkälti sukulaisista, itäsuomalaiset ovat eri tavalla sukurakkaita. Itäsuomalaiset ovat vieraanvaraisia tuntemattomillekin, Kokkolassa on ensin tutustuttava. Keskisuomalainen on siltä väliltä, juttelee kadulla tuntemattomille, muttei pyydä kylään. Kokkolalainen ei edes tervehdi tuntematonta, hymyilee Asta.

Aktiivisten ryhmien kaupunki

Asta ilahtui pienelle kaupungille tyypillisistä ominaisuuksista.

– Vegaaninen Kokkola –ryhmä facebookissa on ollut aktiivinen, samoin Ompeluseura Kokkola ja Ilmastotekijät Kokkola toimivat mahtavasti, Kokkola on juuri sopivan kokoinen kaupunki tällaisille foorumeille, joissa toimitaa sähköisesti, mutta on myös mahdollista tavata kasvokkain, kun välimatkat ovat lyhyet. Joka toinen tuntuu tuntevan toisensa, joten kynnys verkostoitua on matala. Kun tunnet yhden, tunnet kohta useamman ihmisen hänen kauttaan, jotka toimivat samoissa verkostoissa. Myös lasten harrastuksiin kuskaaminen on ollut vaivatonta. Kimppakyytejä on löytynyt helposti ja harrastusvälineet ovat vaihtaneet ongelmitta omistajaa. Sana kulkee nopeasti Kokkolan kokoisessa kaupungissa ja pieneksi jääneille urheiluvälineille ja muille harrastustarvikkeille löyttyy nopeasti uusi käyttäjä.

 

Asta on tätä nykyä Feministisen puolueen hallituksessa ja toimii myös paikallisella tasolla asian parissa. Tässä vaiheessa on pakko kysyä, mistä tämä aktiivisuus sai alkunsa.

–  Maailmantuska syntyi jo ala-asteella, kun tajusin, että Ranska tekee ydinkokeita Mururoan atoleilla. Se tuntui käsittämättömältä. Mm. Greenpeacehan vastusti kokeita voimakkaasti. Kokeet loppuivat vuonna 1996, kun ne olivat kestäneet jo kolme vuosikymmentä.

Ulkonäköön liittyvät tunteet ovat paineita

Olemme molemmat huolissamme teini-ikäisten ilmastoahdistuksesta, ulkonäköpaineista ja somen käytöstä.

– Se on herkkä ikä, jossa pelkät hormonien tuomat rasitukset saisivat riittää. Ulkonäköpaineet ovat valtavat, paljon suuremmat, kuin omassa nuoruudessani. Uskallan väittää, että suurin osa teini-ikäisistä tytöistä on syömishäiriöisiä jollain tasolla, näin oli jo minun nuoruudessani. Ulkonäköpaineet kohdistuvat toki poikiinkin, puhumattakaa muunsukupuolisista henkilöistä. Ulkonäköpaineet eivät kuitenkaan ole ainoa nuoriin kohdistuva haaste, maailmatuska riepoo myös heitä. Ilmastoahdistus on aitoa ja epävarmuus tulevaisuudesta on osa jokaista päivää. Some vie myös nuoria mennessään. Koulu, nukkuminen, ruokailu ja liikunta unohtuvat tai jäävät vähäiseksi monella. Paineet tehokkaasta suoriutumisesta niin peruskoulussa, jatko-opinnoissa, kuin työelämässäkin eivät hellitä, eivätkä anna armoa, jonka seuraukset tulevaisuudessa voivat olla kohtalokkaat. Kuinka psyyke kestää kaiken tämän keskellä? Tähän kun löytäisimme mahdollisimman nopeasti ratkaisun, niin olisin todella iloinen.

 

Astan oma maailmankatsomus kestää terveesti joustoa käytännön tasolla

– Valitsen mieluiten aina vegaanisen vaihtoehdon asiassa kuin asiassa. Muu perheeni syö sekaaniruokavaliolla, joten toisinaan estän ruokahävikkiä syömällä lasten jämiä. Lentomatkustaminen pyritään harkitsemaan tarkkaan. Joka vuosi ei tarvitse päästä lentokoneella lomalle. Junamatkailua olen kannattanut niin kauan kuin muistan. Seuraava auto on varmasti jokin muu, kuin polttomoottorilla toimiva.

 

Hyppy uuteen ei ollut ensimmäinen.

 

–  Muutin Jyväskylään, ollessani alle kolmekymppinen, rakkaus vei niin voimakkaasti mennessään. Minulla ei ollut tietoa töistä ja parisuhdekin oli alle vuoden vanha. Tämä hyppy kuitenkin kannatti. Sain vakituisen työpaikan 20 päivässä ja menimme rakkauteni, nykyisen mieheni, kanssa naimisiin 2 kk muuttoni jälkeen. Muutto Kokkolaan oli myös spacehyppy omaa lajiaan, kun mukana olivat myös lapset. Viimeisin vapaapudotus, muutto takaisin Jyväskylään, saa kuulemma mieheni mukaan olla viimeinen. Hyvinhän tässäkin kävi, vaikka muutimme mieheni työn perässä, saimme asunnon, jonka halusimme, lapset sopeutuivat nopeasti ja minäkin sain töitä.

Miten Asta tuli sitten tulleeksi minulle vaalikuvaan, asia josta tämä tarina alkoi.

– Menimme usein sunnuntaikävelyillä Studio Anne Yrjänän näyteikkunan ohi ja sanoin miehelleni, että joskus vielä menen tuonne kuvattavaksi. Intuitioni oli silloinkin oikeassa. Vaalikuvan olisi voinut otattaa myös Helsingissä, Asta nauraa.