Juhlapuku saa säteilemään
Fb-ystäväni Pia kiinnostui freijauksesta nähdessään Facebook-päivityksiämme kuvineen ja tarinoineen.
– Mitähän tämä on, tehän saatte vaikka mitä aikaiseksi, Pia muisteli miettineensä.
– Olisikin kiva, jos joku muu sanoo sinulle, mikä sun juttu on ja tuo hyviä puoliasi esille.
Minun ja stailisti Olgan missiona on viimeisen vuoden aikana ollut viedä asiakkaamme avoimempaa tai piilevämpää muuntautumistoivetta eteenpäin konkreettiksi teoiksi ja niitä dokumentoiviksi kuviksi.
Työssä tarvitaan ihmistuntemusta, sekä empatiaa että kovuutta. Tutustumme tulevan mallimme tavoitteisiin saamiemme ennakkokuvien kautta. Mallin valitsemat suosikkikuvat ja vähemmän innostavat kuvat kertovat meille monta asiaa. Näistä eteenpäin menemällä syntyy lopputulos, joka on ennalta pohdittu, mutta sisältää aina herkkyydellä nivottuja löytämisen hetkiä.
Herkkyys ei omasta mielestäni muutosten kohdalla aina ole riittävä ase. Usein asiakas on kuin junanvaunu eli “saattaen vaihdettava”. Veturi vie vaunun päätepisteeseen. Kyllähän se ratkaisuja helpottaa, kun on toinen niihin ohjaamassa.
Eikä kyseessä ole maailmaamullistava asia, vain ohikiitävän stailauksen ja puoli tuntia kestävän kuvauksen vertainen. Seuraavana päivänä saa palata entiseen minäänsä tai ottaa sitten askelia uudemmilla poluilla.
Omakuva muistoksi juhlavuodesta
Piaa helpotti se, että kuvaaja oli ennestään tuttu ja uskoi minun löytävän jokaisesta oikean kuvakulman.
– Hitsi, tuota haluan kokeilla, jotakin uutta joka samalla kohottaa itsetuntoa. Näin saa näyttävämpiä kuvia, joihin on itsekin tyytyväinen. Useimmat kuvathan ovat vapaa-ajan normikuvia, joissa näkee aina jotakin, minkä takia niitä ei voi julkaista. Halusin jakaa jotakin sellaista, johon olen itsekin tyytyväinen, Pia muistelee.
Pian sektoriksi valikoitui “kuvia omasta itsestä”, ei työn kautta tulevasta persoonasta. Ne olisivat mukavia muistoja myös lähestyvistä erityisistä syntymäpäivistä.
Stailisti Olga Tervonen mietti vaaleita värejä Pian tumman pukeutumisen normi-lookin vastapainoksi. Vaihtoehtona ollut vaalean harmaa kotelomekko ei tähän oikein riittänyt. Olo sitä tai jotakin vaaleata käytettäessä voisi olla liian asiallinen.
Pia kaipasi enemmän väriä ja ykköseksi kohosi vasta hankittu teräksensininen Ralph Laurenin pitkä juhlamekko.
Olin oikein odottanut, että missä sitä voisin käytää. Puku on nettilöytö ja ihastuin siinä väriin. Jos sitä ei missään muualla pääse käyttämään, niin ainakin kuvassa, Pia hymyilee.
Oikea puku rakentaa tunnelman
Olgankin mielestä ihastuttava väri ja Pian kaunista vartaloa myötäilevä muoto tekivät puvusta nappivalinnan.
– Se on viestii juhlavuudesta ja muistiinkin jää juhlan tunnelma. Muutoin onkin vaikeata päästä käyttämään parhaita pukujaan. Yksi tilaisuushan on valokuvaajalla käynti. Juhlapuvun kautta naiset avautuvat ja tilanne panee heidät hymyilemään – kun vähän näytetään sitä harvinaisempaa pukua, Olga kertoo.
Freijauksen kautta olo paranee sekä sisäänpäin että ulospäin. Asiakkaamme ovat uskaltaneet olla rohkeampia omissa rooleissaan. Rohkeat teot ovat sitten vieneet heitä eteenpäin kohti niiden arvoisia tulevaisuuden polkuja.
Meikki muotoilee
Pian hiuksista Olga halusi juhlahiukset. Mallin päivähän jatkui illalla pienessä juhlatilaisuudessa ja kampaus kesti kuvauksesta juhlaan siirtymisen moitteettomasti. Olga nosti hiuksia ja loi linjoja rennolla kiharalla.
Kuvausmeikillä puolestaan on monta roolia.
– Meikkihän on todella tärkeä kuvassa. Ei tummia rajoja silmiä pienentämään vaan päinvastoin, isonnan silmiä vaalealla, tummaa käytän vaan kehystämiseen. Harkitulla meikillä voidaan näyttää 5-10 vuotta nuoremmalta, Olga vinkkaa.
Pia yllättyi siitä miten vähän rajauksia tarvittiin
– Kuvista näkee, miten suuri merkitys esimerkiksi varjostuksila on. Värien ja sävyjen valinnat olivat onnistuneita ja tuovat parhaat puolet esille. Olgan kanssa oli hyvä työskennellä, kun hän sanoi suoraan, mikä sopiiii ja mikä ei toimi. Oli hyvä antaa hänelle vapaat kädet, Pia kiittää.
Hymyyn on työkaluja
Itse olen tuntenut Pian vuosia, ystävien ystävänä. Sellaisena aika pidättäytyvänä henkilönä, joten oma haasteeni oli lähteä etsimään hänelle hymyä. Se on asia jota ei voi tehdä väkisin, mutta matka siihen voidaan tehdä yhdessä.
Oma työtapani on mallin kannustaminen erilaisilla omituisilla tavoille, naurujoogamaisella huutamisella ja hassujen asentojen suosimisella. Ei huvikseen vaan sen takia, että mielenkiintoisen asennon clue voikin kohta näkyä kasvoilla. Toinen tavoite on tietysti klassisen kauniissa ilmeissä, joiden katsominen tuntuu erilaiselta kuin hymykuvien kohdalla.
– Ajattelin, että hymy vaatii työtä ja se on vaikeata, mutta se tuli ihan aidosti eikä tarvinnut teeskennellä, Pia muistelee.
Kuvien yhdessä valitseminen on aina antoisa projekti. Silloin nähdään, mitä tehtiinkään, mitä merkitsee hyvinkin pieni ero asennossa, ilmeessä tai valossa. Suosikkimmekin taisivat olla ilahduttavan yhteisiä. Koimme samanaisia ihastuksen tunteita. Hyvästä kuvasta tulee erityinen fiilis, se pakottaa katsomaan itseään.