Vaativamman kuvan luominen vaatii ajattelua, analyysia ja kohtaamisia. Muotokuvan rooli on muuttunut ja muuttumassa.
(”Confused? You won’t be, after this week’s episode of… Soap.Sisältää asiaa eri näkökulmista laajjentavia ulkoisia linkkejä)
Kulkulupakuvassa saa hymyillä, mutta tauluun tarvitaan veistos
Muutaman viime vuoden aikana olen päässyt kuvaamaan edustuskuviksi ns eläköitymiskuvia. Aiemmin yritysten/yhteisöjen merkkihahmoista tehtiin tässä vaiheessa maalaus. Siinä taiteenlajissa kaikki on mahdollista.
Taiteilija voi kuvittaa mallinsa sekä ympäristön haluamallaan tavalla, henkilön asentoa tai muuta kehystämään. Myös sävymaailma voidaan täten valita tarkoituksenmukaisestai harmoniseksi tai kontrastiksi mallille. Myös erilaisia symboleja käyttämällä voidaan lisätä arvokkuutta tai ainakin herättää sillä runsaasti spekuloivaa keskustelua.
Teknologiahyppy haasteena
Viime vuosina maalauksen sijaan on siirrytty käyttämään valokuvia. Askel maalauksesta, fantasiakuvan kautta valokuvaan on pitkä ja monipolvinen. Lopputulos herättää usein kysymyksiä, mielipiteitä ja jää usein mieltä vaivaamaan. Jos eri aikakausien teokset sijoitetaan vierekkäin, tyylilajit eivät tue katseluelämystä.
Yllämainittuja asioita olen päässyt alitajuisesti miettimään esimerkiksi Kaarlelan kirkon sakastissa. Niinä pitkinä hetkinä, ennen vihkimisien alkamista, katseeni on viipyillyt eri aikakausien muotokuvissa ja tarkastellut ajan tekosia tekniikoiden käytössä. Aikamoisia askelia.
Kertova tausta hukassa
Ei siis helppo tehtävä. Se kirkastuu, kun joutuu vastaavaan tilanteeseen. Kyse on toisaalta yksinkertaisista asioista. On vaikeata löytää ympäristö, johon malli olisi helppo sijoittaa. Useinmiten taustalla on jotakin liian modernia tai muutoin tyylilajiin sopimatonta.
https://akaanseutu.fi/2017/01/04/taidemaalari-kysyy-onko-aika-ajanut-muotokuvan-ohi/#122099d4
Maalaukset tehtiin aikanaan lähemmäksi neliön muotoa, valokuvat monestakin syystä kapeammaksi suorakaiteeksi, Neliötä lähelle päästiin maalaamalla leveä työpöytä, seinien verhoilua ja malli istumaan arvokkaasti sen ääreen. Valokuva ei toimikaan vastaavalla tavalla.
Monta muuttujaa
Mitäs sitten teet, kun kuvaa lähdetään tekemään nuoremmasta ja nuorekkaammasta johtajasta, joka ei vielä edes lähesty eläkeikää, ei ikänsä eikä tyylinsä puolesta? Tällainen haaste tuli eteen viime vuoden keväällä. Osuuspankkimme toimitusjohtajasta, Jyrki Rantalasta, haluttiin kuva hänen edellisen pankkinsa, OP Sastamalan, seinälle.
Kulkulupakuvassa saa hymyillä, taideteokseen tarvitaan veistos
Prosessi vaatii aikaa
Usein ajatellaan, että kuva otetaan ja kameralla on suora yhteys kuvaajan rajattomaan mielikuvitusmaailmaan. Ilman asioiden pohdintaa ja analysointia. Minkäänlaista ideaa eikä ajatusta tullut kertakaikkiaan mieleeni, vaikka tässäkin kohti vaeltelin edestakaisin pankissa ja valvontakameroitten ihmeteltävänä. Zero, nada de nada…
Lähestyimme onneksi asiaa asun ja kuvattavan omien ajatusten kautta. Halusimme mallin kanssa molemmat lopputulokseksi jotakin rentoa ja nuorekasta, joten lähtökohdaksi otettiin kuvassa mustaa paremmin erottuva sininen puku. Poseerauksen motiivit olivat hukassa, kun tukena ei ollut maalattavissa olevaa työpöytää.
Tässäkö ratkaisu..
Alitajunta töihin
Tarvittiin intuition tuottama enneuni ennenkuin asia alkoi rakentua mielessäni. Näin kuin tilauksesta unen, jossa mallin asento rakentui tuoliin nojaamalla. (Kaikenlaisia metodejahan saa käyttää.) Sinisen puvun kanssa tuoliksi sopisi siten ruskea tuoli, jota taustan ruskeus myös tukisi. Yksityiskohdat alkoivat olla kasassa.
Eikun hakemaan sitä unikuvien tuolia. Löysin ensimmäisen lainattavissa olevan version KOPin talon edessä olleesta vitriinistä. Sen roudaaminen olisi ollut kulkuneuvolleni tekemätön juttu.
Ratkaisuna oikea huonekalu?
Kuinka ollakaan käväisin lievittämässä suunnittelustressiä viettämällä aikaa ystäväni Annen liikkeessä, Mom’s Gardenissa. Ihme numero kaksi, sieltähän se löytyi. Sopivalta vaikuttava arvokkaan mutta kevyen oloinen ruskea nojatuoli. Sen sain lainattua ja kannettua puolentoista korttelin verran aivan hengästymättä. Onni suosii valmistautunutta mieltä.
Piipahdus Mom’s Gardenissa on elämys kaikille aisteille
“Serendipisyys eli serendipiteetti tarkoittaa kykyä tehdä sattuman ohjaamia, odottamattomia löytöjä, yleensä sellaisesta aihepiiristä, josta löydön tekijällä on laaja tietämys”
Harvoin asiat ovat yksinkertaisia, vaikka monen tuttavani mottona on asioiden järjestymisen dynamiikka ajan mittaan. Minun uskoni tähän muistuttaa useinmiten pilvistä päivää suomalaisessa kesäsäässä. Ehkä tyypillistä vaatimattomaksi kasvatetulle ikäpolvelleni.
Näyttää hyvältä muttei toimi
Loppumetrien haasteeksi tuli tuolin käyttäminen ajatellulla tavalla. Siihen nojaaminen ei aivan tuntunut niin mukavalta. Ymmärsin sen vasta kun tämänkin huonekalun itse esitestasin. Nojaaminen oli aika kivuliasta eivätkä mittasuhteet matchanneet taianomaisesti visioni kanssa.
Mallia tämä ei onneksi hidastanut. Kuvasimme siltii varalta myös rennon kuvan, jossa yksi käsi on taskussa. Ensimmäinen ajatus tuottaisi neliömäisemmän lopputuloksen ja jälkimmäinen pitkänomaisemman. Useinmiten joutuu vielä loppumetreillä asettamaan ajatuksensa kyseenalaisiksi, vaikka vaivannäön tie olisi uuvuttavan pitkä.
“It’s one thing to make a picture of what a person looks like, it’s another thing to make a portrait of who they are”
Paul Caponigro
Studio-osuus vei tarkan suunnittelun takia vain vajaan tunnin aikaa. Kuvaukseen liittyy aina tiukkaa ja rennompaa henkilöohjausta, jossa haetaan variaatiota jälkikäteen tehtävän valinnan kirjoksi. Pienenpienillä ilme-eroilla on valtava merkitys parasta valittaessa. Pyrin ohjaamaan ja löytämään erilaisia ilmeitä, jotka viestisivät mallille ominaista dynaamista läsnäoloa ja huumorintajua.
Loppuraadituksesta valintaan
Taulumaisen kuvaan tarvitaan veistoksellinen hahmo, joten ominaisuuksien tulee nousta esiin hienovaraisesti mutta oikein tulkittavasti. Mallin kotiraadin kärkeen nostamassa ruudussa oli ilme kohdallaan ja asennossa pienieleisesti saavutettua rentoutta. Tuoliin nojaaminen näyttää perustellulta.
Post scriptum
Tätä blogipostausta kirjoittaessani googlailin mieleen tulevia hakusanoja ja poimin joukkoon erilaisia linkkejä. Kuinka ollakaan tuoliin nojailijoita on maalattu ja kuvattu maailma sivu. Jostakin alitajunnastahan se mieleen tunkeutui, hyvä niin.
Vaikka tämä matka vaikuttaa tuskastuttavalta ponnistelulta, ulkopuolisen silmin, prosessi tuottaa maaliviivalla suurta iloa.
Voisit olla kiinnostunut myös tästä: https://edustuskuvaamo.fi/paremmalla-suunnittelulla-laajempi-hyoty/