Sana ”somekuva” houkutteli Kokkolaan myös Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n toiminnanjohtaja Anna Kaleva-Tsagklaksen Tampereelta.
Anna kutsuu itseään ammattihymyilijäksi. Onhan hän kahden valokuvaajan tytär ja kasvanut rooliinsa ammattivalokuvaajien koulutusmallin rooleissa rippilapsesta morsiameen.
Valkoinen paita on nyt ollut ajan henkeä somekuvissa. Vaikka Annan kanssa kumpikaan meistä ei koe olevansa valkoisessa parhaimmilaan. Valkoinen tausta toisaalta kehystää kasvoja kauniisti. Monta mieltähän tästä voi olla.
Se, että häntä ovat kuvanneet ”kaikki” ammattitutkintojaan ja uranousuaan tehneet suomalaiset kuvaajat, tuntui pelottavalta lähtökohdalta. Vaikka olemme olleet tuttavia vuodesta nolla.
Käsikirjoitusta olimme yhdessä suunnitelleet jo etukäteen. Viimeistä asentovääntöä testailin edellisiltana. Käsistä puuttui pituutta ja huonekaluista ”sitä jotakin”. Don’t try this at home…
Sittemmin myös Euroopan keskusjärjestö Federation of European Professional Photographers:n toimitusjohtajaksi edennyt Anna pääsi kokeilemaan uutta somekuvausmenetelmääni, jossa haluan perinpohjaisesti tutkia mitä saan malleistani irti pitkän kaavan mukaan.
Minulle jo kauan sitten ydinasiaksi kohonnut teemani on ”asento rakentaa ilmeen”. Käytännössä kaikki asennot eivät sovi kaikille, mutta ovat silti hyviä lähtökohtia, käytössä tai roskiksen täytteenä.
Lähdimme ensin rakentamaan jotakin teemaan sopivaa ja sopivan perinteistä. Puuska-asento pakkaa vartalon mukavasti ja tiiviisiti sekä estää roikkuvat kädet -syndroomaa. Tämä antaa monenlaisia rajausmahdollisuuksia eikä pakota sahaamaan käsiä ikävällä tavalla poikki.
Uudessa pitkään kuvaukseen pohjautuvassa menetelmässä luomme asiakkaan kanssa tavoitteeksi aikaamme heijastavia ideoita ja asuja suunnittelemalla niitä tarkkaan etukäteen. Sitä ennen, kuten aina, lämmittelemme tekemällä tuttua ja helppoa, ja etenemme seiväshyppytyyliin.
Valkoinen paita tuntui ajankohtaiselta ja sellainen löytyi mallin omasta asuhistoriasta. Miten sitten kävikään tässä valkopaitaistunnossa Annan kanssa?
Kävimmekin jonkin verran keskustelua siitä, että kaikki asiat eivä toimi kaikilla. Käytännössä kaikkia ideoita pitää ja kannattaa sovittaa, aluperin niissä oli jotakin sen arvoista. Tarkempia yksityiskohtia paljastamatta 😉
Suosikkini ”sukellus” on samalla hauska haaste
Kuvassa havaittavissa olevan asennon kehitin joskus pitkähiuksisen ylioppilaan kanssa. Aluevaaleissa siihen heittäytyivät myös poliitikot. Käytännössä kuvan katsojan ei ole tarkoitus nähdä mihin tämä perustuu ja mikä sen tehtävänä on.
Rakastan rajausmahdollisuuksia
Koska monikäyttöisyys on yksi teemojani, siihen kuuluu tärkeänä osana mahdollisuus rajata kuvia moneen eri käyttöön. Uskoisitko, että nämä ovat samasta otoksesta?
Artikkelikuva on kaunis rajaus suosikkiväännöstäni, sukelluksesta.
Vaikutusvaltaa symbolisoivan puuskakuvan rajaus on tunnelmaltaan riehakas, iloinen ja lähestyttävä
Lähirajaus kuvaussavotan tärkeimmästä tekeleestä näyttää tältä. Nyt kannattaa verrata miten toisistaan eroavat kuvat, joissa hiukset ovat kiinni tai vaihtoehtoisesti auki.
Kumpi on sitten parempi? Riippuu varmaan tavoitteesta ja vaihtelunhalusta..